sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kun sana "rakkaus" tuntuu liian mitättömältä

Tämä on hankalin blogikirjoitus jonka olen tähän asti tehnyt. Kirjoittelin tänne viimeksi kuukausi ennen häitä, ja sen jälkeen on tapahtunut niin paljon, että sen kaiken purkaminen tuntuu lähes mahdottomalta tehtävältä. Häiden viimeinen suunnittelukuukausi, hääviikko, itse hääpäivä ja nämä häiden jälkeiset viikot ovat sisältäneet käsittömättömän laajan tunneskaalan. Olen kokenut jännitystä, ärsytystä, pelkoa, odotusta, innokkuutta, onnea, hämmennystä, kiitollisuutta, pettymystä, helpottuneisuutta, toiveikkutta...




Ennen kaikkea olen kuitenkin kokenut aivan hämmentävän vahvaa rakkautta, jota sana "rakkaus" ei edes tunnu riittävän kuvaamaan. Kaikki epäilykset siitä, että tulisiko hääpäivämme olemaan 2 vuoden säästämisen, jatkuvan suunnittelun ja stressin arvoinen, olivat itse hääpäivänä täysin pois pyyhittyjä. Se rakkaus mikä meidät ympäröi hääpäivänä ei ole rahassa tai vaivannäössä mitattavaa. Tiesin, että hääpäivästä tulisi tunteikas, mutta sitä rakastetuksi tulemisen tunteen voimakkuutta en osannut odottaa. Jokaikisestä häävieraastamme huokui se, miten onnellisia he olivat meidän puolestamme siitä, että olemme löytäneet toisemme. 




Monet miettivät etukäteen sitä, että miten hääjuhlasta saa luotua rennon ja poistettua juhlasta kaiken turhan "pönötyksen". Minäkin mietin, ja ehkä jopa jännitin tätä. Hääpäivänä tunnelma oli kuitenkin aivan alkumetreiltä saakka lämmin ja vapautunut. Ihmiset nauttivat toistensa seurasta ja ilmassa kaikui ihana puheensorina. Sekä me, että vieraat itkimme, nauroimme ja nautimme. Muistan hetken hääjuhlan aikana jolloin pysähdyin kuuntelemaan ja aistimaan sitä tunnelmaa mikä meitä ympäröi. Hymyilin, puristin tuoreen aviomieheni kättä, ja hän katsoi minua hymyillen takaisin. Sanattomasti sanoimme toisillemme, ettemme ole koskaan rakastaneet yhtä paljon.





Lauantaina suuntaamme 2 viikon häämatkalle Italiaan ja saamme viimein oikeastaan ensimmäistä kertaa kuukauteen olla kunnolla kahden. Lupaan kirjoitella hääpäivästä tarkemmin viimeistään häämatkan jälkeen.  



Kaikki kuvat: Anni Maria Photography




keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Jännittävät huomenlahjakuvaukset

No mutta hei! 

Täältä huutelee 3,5 viikon päässä avioituva morsian kuukauden jatkuneen blogihiljaisuuden takaa. Hiljaisuudelle on syy: ihan hirmuinen KIIRE. En ymmärrä miten voi olla mahdollista suunnitella häitä 2 vuoden ajan, ja siitä huolimatta joutua kiireen yllättämäksi. Viimeksi kirjoittelin tänne polttareistani, ja sen jälkeen on tapahtunut hääjärjestelyiden suhteen aivan älyttömän paljon. Tänään haluaisin kuitenkin keskittyä yhteen aiheeseen, ja kertoa siitä, että miltä tuntui astua täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle...

Tänään aiheena on siis huomenlahjani Killianille. En ole blogissani käsitellyt aiemmin huomenlahja-asioita, sillä olen ollut aivan ulalla koko aiheesta. Huomenlahja käsitteenä tuli minulle tutuksi hääjärjestelyiden aikana hääryhmistä. (Mitä sitä ihminen ei oppisi hääryhmistä) Huomenlahja on alunperin ollut aviomiehen tuoreelle vaimolleen antama lahja, jonka tarkoituksena on ollut huolehtia vaimon taloudellisesta tilanteesta mikäli hän jäisi äkillisesti leskeksi. Tämänkaltainen merkitys huomenlahjalta poistui kun aviopuolisot saivat avio-oikeuden toistensa omaisuuteen. Nykypäivänä torppien, lehmien tai metsäpalstan sijaan moderni aviomies lahjoo hääpäivän jälkeisenä aamuna tuoretta vaimoaan koruilla, kelloilla tai muulla vastaavalla.

Huomenlahjaperinne jäi käsittääkseni melko pitkäksi aikaa unholaan, mutta voisi sanoa, että siitä on tullut jälleen uusi trendi. Irlannissa tälläistä perinnettä ei tunneta, ja Killian olikin moisesta lahjonnasta aivan äimissään. Todennäköisesti hän ehtii unohtaa moisen lahjan hankkimisen, mutta se hänelle suotakoon anteeksi. Minä sen sijaan olen jo hankkinut hänelle nimittäin lahjan. Tai no, tarkemmin sanottuna, ystäväporukkani on hankkinut Killianille lahjan! 


Kaasoni S tuli yksi päivä kylään, ja kertoi, että ystäväporukkani on jo ostanut meille häälahjan, mutta vain minä saan nähdä sen. Sitten S ojensi minulle kortin, jossa kerrottiin, että tämä kortti oikeuttaa sinut huomenlahjakuvauksiin. Takana oli teksti "Nainen on kauneimmillaan morsiamena, se on syytä ikuistaa". Olin todella otettu ja liikuttunut. Olin kertonut kaasoilleni haaveestani otattaa huomenlahjakuvat, mutta minua esti kaksi asiaa: raha sekä jännitys. Ystäväni poistivat ensimmäisen esteen, ja minulle jäi jäljelle enää ylittää tuo toinen.  
 
Jos olet kuullut huomenlahjasta, olet varmasti myös kuullut huomenlahjakuvista. Ne ovat usein melko intiimejä kuvia, joissa tuleva morsian esiintyy yleensä melko vähäisissä, ylellisissä alusvaatteissä. Tästä ajatuksesta jännityskin sai alkunsa. En ole yleensä erityisen luonnollinen kameran edessä, saati, että minulla olisi kokemusta alusvaatteisillani "keikistelystä" tuntemattoman ihmisen napsiessa minusta kuvia. 

Minun huomenlahjakuvauspakettiin kuului hiukset, meikki, kuvaukset ja digimuotoiset kuvat. Kuvaajaksi tytöt olivat valinneet naisen nimeltä Anrietta Kuosku. Hänellä on viihtyisä ja lämmintunnelmainen studio Tampereen Vuoreksessa. Kuvauspäivänä saavuin melko jännittyneenä studiolle, jossa sain mahtavan vastaanoton skumpan ja herkkujen kanssa. 


Anrietalla oli kaverina stylisti, joka taiteili minulle ihan mielettömän kauniin meikin, ja lopuksi viimeisteli hiukset, jotka olin aamulla kihartanut jo huolettomille laineille. 


Anrietalla oli saatavilla valtavat määrät erilaisia asusteita (koruja, aamutakkeja, valkoisia mekkoja, kukkapantoja, huntuja yms.). Näitä olisi saanut lainata, mutta minulla kaikki löytyi omasta takaa.

Kuva: Anrietta Kuosku

Kuva: Anrietta Kuosku


Kuvaukset kestivät noin 3 tuntia meikkauksineen. Ehdin vaihtaa asua kolmesti. Valehtelisin, jos väittäisin, että minua ei jännittänyt. Jännitti ihan hemmetisti! Jännitys toki helpotti kuvauksien aikana, ja Anrietta oli todella ammattitaitoinen ja rento kuvaaja, en olisi osannut itse parempaa valita! Silti minulle jäi vähän sellainen tunne, että olin kuvauspäivänä hieman "jäässä".  Harmittelin itsekseni, että mitäköhän kuvista mahtoi tulla. 

Sain kuvat sitten viikko kuvausten jälkeen, ja melko turha se pelko lopulta oli. Kuvissa näytin yllättävän rennolta ja luonnolliselta, ja kyllä sieltä muutama wa-wa-wuum-kuvakin löytyi, haha. Parhaimmillaan siis huomenlahjakuvaus voi olla hyvinkin voimaannuttava kokemus. Suosittelen!

Kuva: Anrietta Kuosku

xox


perjantai 2. kesäkuuta 2017

Mun polttarit!

Arvatkaas kenellä oli viime viikonloppuna POLTTARIT! Nämä kemuthan tulivat minulle kyllä ihan täytenä yllätyksenä. Kaasot ajoivat meidän talon pihaan yhdeksältä perjantai-iltana ja toimittivat minulle kirjeen, jossa kerrottiin polttareiden starttaavan seuraavana aamuna. Kirjeessä listattiin pakattavia tavaroita, ja annettiin muita valmistautumisohjeita. Matkassa oli myös sekä skumppaa ja suklaata. Minulla kesti monta tuntia sisäistää, että ne polttarit tosiaan ovat seuraavana päivänä. 

Tämä oli kirjeistä ensimmäinen, jonka tytöt toimittivat kotiovelle perjantai-iltana. Samannäköisiä mystisiä kirjeitä ilmestyi polttaripäivän aikana lisää, ja ne sisälsivät aina vihjeitä seuraavista agenttitehtävistä...

Aamulla minua tultiin koko polttariporukan voimin hakemaan kirjeen kertomana aikana. Yhtäkkiä oli talo täynnä naisia joista osaa en ollut nähnyt kuukausiin, osaa jopa yli vuoteen! Siitä tuli samaan aikaan sekä todella hämmentävä että aivan mieletön tunne: Kaikki nämä ihmiset ovat täällä ihan minua varten. Polttareiden teema selvisi nopeasti. Päiväni agenttina! Kaasot lukivat minulle kirjeen, joka antoi hieman osviittaa tulevasta päivästä.

   --- Avioliitossa täytyy toisinaan olla aikamoinen salainen agentti. --- Päivän aikana harjoitamme päättelykykytaitoa, hiomme tunto- ja makuaistiasi sekä testaamme viettelytaitojasi....

Tästä suunnattiin autoilla kohti tuntematonta. Itse polttariohjelma oli myös itselleni täysi yllätys. Olin esittänyt toiveen jostain "tyttömäisestä", "hemmottelevasta" ja "rentouttavasta". Mitäs näistä adjektiiveista tulee mieleen? Ei varmaan ensimmäisenä ampuminen? Ei minullekkaan, mutta sitähän me lähdettiin ensimmäisenä aamutuimaan tekemään! 

Ilmeisesti tytöt halusivat keksiä jotain mitä itse en vättämättä ensimmäisenä arvaisi, ja siinä he kyllä onnistuivat! En tiedä mikä niissä aseissa on niin pelottavaa, mutta jännitin sitä touhua kyllä aivan mielettömästi. En kuitenkaan onnistunut ampumaan ketään. Toisaalta, en kyllä onnistunut erityisen hyvin ampumaan yhtään mitään. En myöskään siis sitä taulua. Luulen että siinä taisi olla jotain vikaa.

Osuin kymppiin! Sormella.

Päivä jatkui tyttöjen vuokraamassa Forenom- huoneistossa, jossa pöydät notkuivat heidän valmistamiaan ruokia ja tarjolla oli myös valtava valikoima erilaisia juomia. Sain tehdä hieman irlantilaishenkistä olutmaistelua silmät sidottuina, ja luonnollisesti tunnistin, että mikä oluista oli Guinness... 

Kaikki polttariporukasta olivat tuoneet mukanaan jonkin esineen, joka jollakin tapaa kuvasi heitä. Ruokailun ohessa sain arvailla, että mikä esine kuuluu kenellekin.  Tässä sentään olin itseasiassa melko hyvä. Oli mukava päästä kertomaan hieman polttariporukan ihmisistä tämän yhteydessä enemmän. Kaikki kun eivät olleet toisiaan aiemmin tavanneet. Tämä oli tosi hauska leikki, jota suosittelen kyllä polttariohjelmaa miettiville. 

Tytöt olivat panostaneet ruokaan aivan mielettömästi!

Erityishemmotteluna huoneistolle saapui jalkahoitaja, joka teki minulle pehmeät ja kauniit kesävarpaat! Sitten saunottiin ja tehtiin hieman morsiussaunataikoja. Saunan jälkeen kaasoni laittoi hiukseni. Kun tuli pukeutumisen aika, sain vastauksen ihmetykseeni siitä, että miksi pakkauslistassani ei oltu mainittu iltavaatetusta. Vaatteni oli nimittäin valittu etukäteen. Puin päälleni melko rohkean pitsibodyn ja sen päälle punaisen mekon, joka ei paljon jättänyt arvailun varaan. Tulevana rouvana, eli varsinaisena siveyden sipulina pistin kylläkin kaason ompelemaan hieman mekon halkiota kiinni ja kaula-aukkoa ylemmäs.  

Ilmeisesti tässä on esittelyssä kaasoni taiteilemat kiharat.

Tästä jatkoimme syömään ravintolaan, jonne meille oli tilattu ihan mielettömät ruoat valmiiksi. Ruokailun jälkeen suuntasimme vielä drinksuille, josta ilta taittui sitten tanssimisen merkeissä. Illan herkistävin hetki oli se, kun aamuyöllä taksi heitti minut huoneistolle jossa olimme aiemmin viettäneet aikaa, ja siellä olikin yllättäen Killian odottamassa! 

Kaasot pitivät minusta kyllä koko päivän niin hyvää huolta! Itselleni oli aluksi todella vaikea olla passattavana ja hääsättävänä, mutta päivän mittaan aloin rentoutumaan ja nauttimaan päivästäni prinsessana! Vai agenttina? Prinsessa-agenttina? Jos satutte lukemaan tätä rakkaat kaasot, niin vielä iso kiitos! <3 

Toivottavasti teillä muillakin on ollut, tai tulee olemaan yhtä mahtavia polttaripäiviä. xox

Viva l'amore! Viva l'Italia!

Olen aivan unohtanut kertoa, että tehtiin pari viikkoa sitten sellainen temppu, että vihdoin ja viimein varattiin meidän häämatkalennot! Johan tätä häämatka-asiaa pitkään pyöriteltiinkin edes ja taas.

Alkuperäinen ajatuksemme oli lähteä häämatkalle Vietnamiin, josta kirjoittelinkin tänne blogiin joulukuussa 2015. Vietnam- aiheeseen häämatkahaaveiluun pääset palaamaan tästä. Sitten tapahtui... noh, elämä. Kiire ja stressi on päässyt vaivaamaan meitä molempia viimeisen vuoden aikana. Normaalisti jaksaisin selvitellä ja googletella loputtomasti erilaisia uusia ja jännittäviä maailman kolkkia, ja suunnitella jos jonkinmoisia matkareittejä ja reissuohjelmia. Nyt rahkeet eivät ole siihen riittänet. 

Vaikka Vietnam houkuttelee matkustuskohteena meitä aivan älyttömästi, oli myönnettävä, että sen reissun aika ei olisi häiden jälkeen. Haluamme lähteä Vietnamiin joku päivä energiaa puhkuen seikkailumielellä. Tämänhetkinen fiilis kun huutaa rentoutumista, ruokaa, viiniä, kauniita maisemia ja kulttuuria.  Mikäs paremmin näihin tarpeisiin vastaisi kuin Italia! Meidän syksyinen Rooman reissu vain vahvisti ajatusta Italiasta häämatkakohteena. Tästäkin kirjoittelin blogiini, ja Rooma- tunnelmiin pääset tästä.

Odotan innolla illallisia lämmintunnelmallisissa Italialaisissa tavernoissa. (Kuva ilmaislähteestä)

Italia on aina kiehtonut minua, ja kuten Rooma- postauksessani kirjoittelin, olenkin haaveillut eläköityväni joskus Toscanan maaseudulle. Pitihän sitä päästä siis tutkimaan näitä tulevia eläkepäivien maisemia, ja tästä syystä päätimmekin suunnata häämatkallamme Keski-Italiaan.

Tältä näyttää sieluni silmin Toscanalainen auringonlasku. (Kuva ilmaislähteestä)

Halusimme lentää Firenzeen, josta käsin olisi helppo tutkia Toscanan aluetta. Firenzen lennot olivat kuitenkin todella kalliita. Mietimme myös Bolognaa, mutta törmäsimme samaan ongelmaan lentojen hintojen kanssa. Roomaan lentäminenkin oli vaihtoehto, sillä sinne saa todella edullisia lippuja. Emme kuitekaan lopulta kokeneet järkeväksi lentää niin paljon etelämpään.

Lopulta valitsimme starttipisteeksi Venetsian, josta pääsee nopeasti ja edullisesti liikkumaan eri kohteisiin. Lennot saimme melko edullisesti Norwegianilta. Menopaluu Venetsiaan oli 178€ per henkilö.  Lähdemme reissuun 2 viikkoa häiden jälkeen. Siinä on sopivasti aikaa toipua häätouhotuksesta, mutta innostua tulevasta reissusta.

Pakkohan siellä Venetsiassa on kerran elämässään ainakin käydä, miksi ei nyt! (Kuva ilmaislähteestä)

Perilläoloaikaa meillä on Italiassa 2 viikkoa, joten emme aio pysyä yhdessä paikassa koko reissua. Venetsian jälkeen suuntaamme muutamaksi päiväksi löhöilemään rannalle Riminiin, ja sieltä junalla sitten Bolognaan. Vuokraamme joko Bolognasta tai Firenzestä auton, jolla on tarkoitus huristella Toscanassa muutaman päivän ajan. Tarkoitus olisi katsastaa ainakin Siena, Arezzo ja Lucca.

Riminissä aiotaan löhöillä auringossa ja ottaa iisisti. (Kuva ilmaislähteestä)
Yöpyminen ei Italiassa ole mitenkään erityisen edullista, ja olenkin laskeskellut, että vähintään 100 euroa/yö olisi hyvä varata keskimääräiseksi yöpymisbudjetiksi. 14 yön yöpyminen tulee siis jo pelkästään kustantamaan helposti 1400 euroa. Tähän kun lisää vielä auton vuokrauksen, bensat sekä syömisen, juomisen ja muun huvittelun, päästään sellaiseen laskelmaan mitä en halua edes ajatella. 

Meillähän ei rehellisesti sanottuna ole oikeastaan hajuakaan miten aiomme reissun maksaa, mutta siitäkin huolimatta sinne lähdetään! Olemme pyytäneet lahjaksi rahaa häämatkaan, ja jo pienikin potti auttaisi meitä toteuttamaan reissuhaaveemme. Lisäksi jaksan toivoa, että häistä jäisi yli vähän ekstraa jota voisimme häämatkaan käyttää. Mikäli varata ovat vähissä, yövymme sitten vaikka dormissa tuon 2 viikkoa, pääasia että matkaan päästään! ;)

En kyllä malttaisi odottaa! 

torstai 11. toukokuuta 2017

Uskomatonta mutta totta - Minulla on hääpuku!

Hääpuvun etsintä on ollut koko hääjärjestelyiden pitkällisin, kärsivällisyyttä vaativin ja eniten energiaa vienein projekti. Olen käynyt sovittamassa pukuja Lontoossa. Olen tutkinut valikoiman kotikaupungissani Tampereella. Olen ihastunut joihinkin pukuihin Lahdessa. Olen käynyt käytettyjen hääpukujen tapahtumassa. Olen vahtinut hääkirppareita kuin haukka. Olen miettinyt puvun teettämistä. Olen jopa harkinnut kiinamekkoja. 

Olen käynyt läpi koko tunteiden skaalan innostuksesta, ärsyyntymiseen ja itseni syyttelyyn: Miksi minun täytyy olla niin vaikea? Miksi mikään puku ei tunnu oikealta? Miksi en vain voi päättää? Kyseessä on kuitenkin VAIN mekko.

Pukuja matkan varrelta...
Kaikki sovittelu ja pähkäily johti hieman riskaabeliin päätökseen, kun tilasin joulukuun puolivälissä Lahden Glamour- hääpukuliikkeestä netistä löytyvien kuvien ja videon perusteella puvun sitä koskaan näkemättä tai sovittamatta. Tästä pääset takaisin kirjoitukseen. Siihen loppui pukujen googlettelu. Siitä alkoi tuskallinen odotus. 

Sain pari viikkoa sitten viestin, että puku oli saapunut. Varailin sovitusaikaa hetimmiten, mutta aikataulullisista syistä jouduin hieman odottamaan sovitusreissua. Vaikka olinkin odottanut pukua jo 5 kuukauden ajan, oli tämä parin viikon odotus kaikista vaikein!  Viikko sitten perjantaina matkasimme sitten Lahteen yhdessä Killianin kanssa. Hän odotteli autossa, kun minä suuntasin jännityksen ja innostuksen sekaisin tuntein sovitukseen. 

Glamourin ihania pukuja

Annoin silmän vaellella hieman Glamourin pukuvalikoimassa ennen sovitusta. Upeita pukuja kaikki, mutta mikään ei pistänyt silmään kuin oma pukuni. Se oli siinä. Se oli minun!  Vaikka kyseessä on vain vaatekappale, toi sen päälle laittaminen esiin yllättävän vahvat ajatukset ja tunteet. Saatoin piirtää selkeän visuaalisen mielikuvan itsestäni kävelemässä alttarille ottaakseni parhaan ystäväni aviomieheksi. Olen ihan kohta morsian ja vaimo. 

Paloin halusta saada puvun kotiin, mutta jätin sen vielä liikkeeseen, sillä sitä täytyy vielä lähempänä häitä kaventaa ja lyhentää hieman. Vaikka kuinka haluaisin, en aio julkaista blogissa kuvia puvusta ennen häitä sillä haluan sen pysyvän häävieraille yllätyksenä. Vaikka en ole mainostanut blogia ystäville tai tutuille, on se jostakin kumman syystä päätynyt monien häävieraiden lukulistalle. 

Lupaan kuitenkin, että tulette puvun näkemään. Sitten heti häiden jälkeen... ;) x



sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Vehreä syyskattaus


Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Häät-media ja Duni



Olen tehnyt yhteistyössä Häät-median ja Dunin kanssa jo kaksi kattauskokeilua: juhlavat illanistujaiset uudessa kodissa ja hääkattauskokeilun. Halusin vielä kokeilla yhtä kattausta, jossa ollaankin vähän syksyisemmissä tunnelmissa. Rakastan vehreyttä, saniaisia, sammalta ja syksyisiä sävyjä. Haaveilinkin aikoinaan tunnelmallisista syyshäistä. Vaikka olenkin tyytyväinen valintaamme pastellisista kesähäistä, on mukavaa mietiskellä, millaisen hääkattauksen tekisimme, jos häitämme juhlittaisiinkin syksyllä.

Lupailin viime postauksen lopussa, että tulisin käyttämään syyskattauksen väreinä tummansinistä, luumua ja kultaa. Muokkasin kuitenkin hieman värimaailmaa: luumu ja kulta pysyivät, mutta pohjaväriksi valitsin tummanharmaan. Kokeilin kattausta myös tummansinisellä liinalla, mutta tummanharmaa loi mielestäni kattaukseen rauhallisemman tunnelman, ja kauniin, neutraalin pohjan muille sävyille.


Halusin muodostaa pöydän keskiosaan "kaitaliinan" vihreällä ja kynttilöillä. Sekä luumunväriset että kultaiset pöytäkynttilät sekä pitkät kultaiset antiikkikynttilät ovat Dunilta. Samoin myös lasiset, kultakuvioiset kynttilälyhtyt, jotka ovat Jukka Rintalan suunnittelemaa Dolce Vita- mallistoa. Kynttilänjalat löysin varaston kätköistä. Ikean Eycalyptys oksat pääsivät myös jälleen edustamaan.



En huomannut tilata Dunilta syksyistä lautasliinavaihtoehtoa. Kävi kuitenkin niin, että saamassani paketissa olevat kynttilät ja muut herkät tuotteet oli kääritty kauniiseen kankaaseen, jossa oli luumun ja vihreän sävyjä.


Selvittelin hieman, että mikä design mahtaa olla kyseessä, ja yllätys yllätys, sehän oli Vallilaa. Kyseiset liinat ovat leikattu Dunicel poikkiliinasta, ja design on nimeltään Vallilan Clematis. Design sopikin ihan täydellisesti kattausideoihini, ja niin paketointiliinat pääsivät kattauskäyttöön! Koska liinat olivat paperiliinoja isommat, ne eivät hukkuneet kattaukseen, vaikka asetin ne lautasten alle.


Harmaan ja vihreän yhdistelmä on mielestäni todella toimiva, ja kattaus ei edes kaipaa kukkia! Luumun sävyiset kynttilät tuovat kaivatun väriläiskän kattaukseen viemättä likaa huomiota.




Kattauksen tähtenä on Killianin veljen meille lahjaksi Englannista asti tuotu lasikupu, jonka alle keräsin hieman sammalta ja saniaisia.




Lasikupu on siitä jännä koriste-elementti, että sen alla lähes kaikki näyttää tuplasti paremmalta kuin ilman kupua! Kuvun alle voi rakentaa pieniä minimaailmoja, joihin on mukava ruokailun aikana kurkistella.

Kivan lisän kattaukseen saisi, jos asettaisi lautasille jotain vihreää, esim saniaista. Itsellä oli vain pari hassua pienokaista, joilla testasin ideaa. Isot, lähes puolen lautasen levyiset saniaisenlehdet toimisivat minusta parhaiten.


Nyt on kattaukset testailtu. Kiitos Häät-medialle ja Dunille tästä mahdollisuudesta. Kokeilut ovat herättäneet itsessäni paljon ajatuksia, ja sytyttäneet uuden kipinän varsinaisen hääkattauksemme lopulliseen luonnosteluun... :) Toivottavasti niistä on ollut iloa myös teille lukijoille!


xox

maanantai 1. toukokuuta 2017

Hääkattauksemme kokeilua ja lautasliinarakkautta


Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Häät-media ja Duni



Hei, ja hyvää Vappupäivää!

Kerroin teille yhteistyöstä Häät-median ja Dunin kanssa 1. kattauskokeilupostauksessani, jossa testailin juhlavaa illanistujaiskattausta. Lupasin tuolloin, että seuraavaksi testiin pääsee varsinainen hääkattaus. Hääkattauskokeilut on nyt tehty, ja haluaisin jakaa teille Vapun kunniaksi kokeilun herättämiä mietteitä. Fiilistelin kaunista kevätpäivää ja kokeilin kattausta terassillamme. Tässä Suomen keväässä pitää ottaa joka aurinkoisesta hetkestä kaikki irti, sillä ei koskaan tiedä, milloin seuraava lumimyrsky alkaa!

Blogia seuranneet tietävätkin, että häidemme visuaalisena teemana on salainen puutarha vesiväritwistillä. Häävärit ovat tummansininen, ruusukulta ja pastellisävyt. Pöytien kattauksesta on päätetty sen verran, että niiden keskiössä tulevat olemaan pöydän keskellä kaareilevat paksut oksat ja lehtien, ikivihreiden tai sammalin saavutettava vehreys. Tämän lisäksi haluaisin mahdollisimman paljon kukkia ja kynttilöitä.

Haluaisin hääkattauksella saavuttaa hieman sellaisen luonnollisen, mystisen, mutta kutsuvan salaisen puutarhan hengen. Alkuperäisenä ideana oli tehdä keskisosan koristeluista mahdollisimman runsaat, ja sitten tasapainottaa kokonaisuutta yksivärisillä kankaisilla lautasliinoilla. En ole suoraan sanottuna edes harkinnut paperisia, tai monivärisiä liinoja. Kunnes...





...RAKASTUIN noihin lautasliinoihin! Kyseessä on Dunilta tilaamani Vallilan malliston lautasliina nimeltä Charlotte Pink. Myös ensimmäisessä kattauskokeilussa käyttämäni lautausliinat olivat Vallilaa. Olen ilmeisesti Vallila-tyttö! Sen lisäksi huomaan olevani lautasliinaminimalisti. Kokeilin monenlaisia taitoksia ja tapoja käyttää liinaa. Aina kuitenkin päädyin lopulta asettamaan liinan sellaisenaan lautaselle. Mielestäni etenkin kuvioitu liinaa pääsee näin parhaiten oikeuksiinsa.

Muistatteko ne Ikean muovikukat jota käytin 1. kattauskokeilussa? En voinut olla kokeilematta niiden toimivuutta lautasten päällä, niin samankaltaiset ne olivat liinojen kukkien kanssa. Olisipa hienoa jos löytäisin vastaavia kukkia ihan aitoina versioina. Kattauskokeilussani kukat ovat vähän siellä täällä, koska tuuli tykkäsi heitellä niitä ympäri pöytiä. 


Halusin pitää lautasliinat tämän kattauksen tähtenä. Pidin keskiosan koristelut hieman hillityimpinä, ja noiden liinojen kanssa se todella toimi. Liinat henkivät mielestäni täydellisesti sitä pastellisävyisen salaisen puutarhan henkeä mitä haemme.


Käytin kattauksessa mahdollisimman paljon kotoa jo löytyviä koristeita sillä halusin testata miten ne toimivat  Dunin tuotteiden kanssa. Dunin tuotteita kattauksessa ovat nuo ihanat lautasliinat, kuohuviinilasit ja pitkät valkoiset antiikkikynttilät. Pöytäliinana käytin tummansinistä lakanaa, jonka tummuus toi mielestäni hieman sitä kaivattua "mystisyyttä". Pöydän keskiosassa on metsästä kokoamiani oksia, joita olen kuivannut talven yli varastossa. Kuparinväriset kynttilänjalat ja uuden elämän saaneet pienet öljypullot ovatkin tuttuja ensimmäisestä kattauskokeilusta.


Vehreyttä hain Ikeasta jokin aika sitten mukaan tarttuneilla muovisilla eucalyptys-oksilla.  Vaikka ei noissakaan varsinaisesti mitään vikaa ole, tulemme varsinaisessa hääkattauksessa käyttämään metsän antimia tuomaan vihreyttä pöytiin. Kukkia tulee myös varsinaisessa hääkattauksessa olemaan runsaammin.



Kattauksissa apuna on ollut tälläinen karvainen kaveri... ;) Zina on muuton jälkeen ollut aika läheisyyden kaipuinen, ja seurailee mua talossa ihan kaikkialle. Hänelle tämä terassilla kuvailu oli mukavaa, kun sai samalla vähän makoilla ja nauttia auringosta.


Teen Duni- haasteen tiimoilta vielä yhden kattauskokeilun. Siinä kokeilussa kokeillaan sinisen, luumun ja kullan yhdistelmää, ja testataan sitä, että miltä meidän hääkattaus näyttäisi, jos häitä juhlittaisiin kesän sijaan syksyllä.

xox


torstai 27. huhtikuuta 2017

Juhlajuomat, checked!

Tänään on 100 päivää häihin, eli ei paljon mittään!

Koko talonosto- ja muuttoprosessi on pakottanut jättämään hääasiat vähän sivummalle. Yksi suuri juttu on kuitenkin nyt hoidettu pois päiväjärjestyksestä, sillä saimme hankittua juhlajuomat. Kävimme pääsiäisviikonloppuna 8 hengen pariskuntakaveriporukalla Tallinnassa. Syötiin ja juotiin hyvin ja nautittiin toistemme seurasta.  Oli kyllä niin mukava reissu, että vieläkin hymyilyttää! Tämä oli minun ja Killianin ensimmäinen kerta autolla laivalla, ja kaikki oli niin uutta ja jännää!



Takaisintulopäivänä tehtiin hääjuomaostoksia Super Alkossa ja Viking Linen tax freessä. Juomien haku oli melko tuskaton kokemus, sillä drinkkibaarimme suunnittelusta ja toteutuksesta vastaavan Feelya Promotionin Iina oli laskenut meille kaikki tarvittavat alkoholimäärät valmiiksi. Iina laski myös mietojen tölkkijuomien menekit siinä samalla mistä oli todella suuri apu!



Iinan hienosta taustatyöstä huolimatta me itse vähän hämmensimme juomanhakusoppaa. Tilasimme mm ennakkotilauksella juomat väärään SuperAlkoon jonne emme lopulta jaksaneet lähteä seikkailemaan. Lisäksi muutimme mieltämme drinkkilistan sisällöstä Tallinnassa ollessamme, ja muokkasimme määriä vähän oman mielemme mukaisesti. Lähes kaikki tarvittava tuli kuitenkin hankittua ja ostokset mahtuivat hyvin meidän Kia Ceediin. Tilaakin jäi, ja laskelmiemme mukaan myös painorajat olisivat antaneet mahdollisuuksia lisäostosten tekemiseen.


Päädyimme ottamaan sekä punkun että valkkarin Casillero del Diablolta. Molemmissa kohtaa hyvä hintalaatusuhde, ja mielestämme maku on sellainen pyöreä, monen suuhun sopiva. 

Ostimme viinat ja miedot ihan siitä terminaalin viereisestä SuperAlkosta ja viinit ja kuoharit Viking Linen myymälästä laivalta takaisintullessa. Näin siksi, että Viikkarilla oli kuohareista ja viineistä hyvä tarjoukset. Viking Linellakin olisi saanut tehdä ennakkotilauksen, mutta emme olleet tämän suhteen kaukaa viisaita. Avulias myyjä ohjeisti, että jos teemme ostokset heti laivalle saavuttuamme, ehdimme ne hyvin viedä autokannelle ja lastata autoon ennen kuin autokansi sulkeutuu matkan ajaksi. Tämä olikin fiksu idea. Eipä tarvinnut sitten koko matkaa viinejä vahtia ja mukanaan kärrätä.



Freixenet Carta Nevada oli meidän kuohuviinivalintamme. Tätä kuoharia saimme maistiaisen Viking Linella, ja ihastuin sen pirskahtelevaan, mutta pehmeään makuun.

Tässä lista Tallinnan ostoksistamme mikäli jotakuta kiinnostaa omien juomamäärien laskemisen osviitaksi. Jos sinua kiinnostaa, miksi päädyimme tiettyihin merkkeihin oluiden, siidereiden ja lonkeroiden suhteen, kysy rohkeasti! Tässä en nyt mene tarkemmin niihin pohdintoihin. Jonkin verran makutestausta ja mielipidekyselyä teimme asian tiimoilta, ja olemme lopullisiin valintoihimme tyytyväisiä. Suomesta aiotaan hankkia vielä vähän lisää rommia, olutta ja ehkä kuivaa omenasiideriä. Vierasmäärä häissämme on arviolta 85 henkeä, joista juovia on arviolta 80 henkilöä.


Drinkkeihin

(Mansikkadaquiri, Mojito, Mustikka-Mojito ja Appelsiini-ananas-karpalo-vodkamixer)

Havana Club Anejo Blanco ja Caribba Blanco- rommeja, yht. 10l
Absolut Vodkaa 3,5l
Lapponia Mustikkalikööriä 2,5l


Viinit

Alkumaljoiksi 12 ploa Freixenet Carta Nevada
Valkoviiniksi 12ploa Casillero Del Diablo Chardonnay
Punaviiniksi 24 ploa Casillero Del Diablo Cabernet Sauvignon


Miedot

Lonkerot

5kpl 24 tölkin lavaa A.Le Coq Gin - lonkeroa
3kpl 24 tölkin lavaa Sinebrychoff Lond Drink Cranberry- karpalolonkeroa

Oluet

4kpl 24 tölkin lavaa Koff Exportia
4kpl 24 tölkin lavaa Lapin kultaa

Siiderit 

1kpl 24 tölkin lavaa Upcider Natural Pear - siideriä
1kpl 24 tölkin lavaa Golden Cap Extra Dry - siideriä
2kpl 24 tölkin lavaa Upcider Dry Apple - siideriä


Mahtavaa vetää jälleen rastia ruutuun yhdestä hoidetusta jutusta! 100 päivää. Jaiks. xox


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Juhlavat illanistujaiset uudessa kodissa - kattauskokeilu


Kaupallinen kampanja / Yhteistyössä Häät-media ja Duni. 

Sain joku aika sitten sähköpostia Häät-medialta, joka haastoi minut kaupalliseen yhteistyöhön kattauskokeilun merkeissä. Käyttööni saisin Dunin kattaustuotteita. Päätin tarttua haasteeseen useastakin syystä. Duni oli minulle ennestään jonkin verran tuttu, sillä käytimme heidän tuotteitaan toisinaan ravintola-alan opiskelujeni aikana. Olen pitänyt Dunin tuotteista,  enkä sano tätä ainoastaan koska olen lähtenyt tälläiseen haasteeseen mukaan. Olen kokenut, että heiltä löytyy hyvä valikoima hyvän hinta/laatu-suhteen omaavia tuotteita moneen makuun. 

Tämä haaste tuli myös todella hyvään saumaan, sillä olen testannut hääkattausta ainoastaan kerran, ja siitäkin on jo useampi kuukausi aikaa. Emme ole vielä valinneet pöytäliinoja tai lautasliinoja, joten kokeilu oli häiden suunnittelun kannalta hyödyllinen.  Duni lähetti minulle kuvaston, josta sain vapaasti valita haluamani tuotteita testikäyttöön. Valinnanvaikeus oli kieltämättä suuri ja pähkäilin asian parissa hyvän tovin. Lopulta päädyin valitsemaan tuotteet kahden suunnitelman pohjalta:

1. Varsinaisen hääkattauksemme testaus
2. Miltä hääkattauksemme näyttäisi, jos juhlisimme häitämme kesän sijaan syksyllä?

Kun valitsemani tuotteet sitten saapuivat, olimmekin aivan eri tilanteessa kuin maaliskuussa haasteeseen lupauduttuani. Olimme nimittäin juuri ostaneet ihan ensimmäisen oman kotimme! (Tulipahan tämäkin uutinen tässä samalla julkistettua! ;) ) Koko osto- ja muuttoprosessi tapahtui loppujen lopuksi todella äkkiä. Yhtäkkiä kämppämme oli täynnä muuttolaatikoita, jätesäkkejä ja muuta rojua. Voitte varmasti kuvitella, että kattauspuuhiin ryhtyminen oli siinä kaaoksessa viimeisenä mielessä. Nyt pari viikkoa myöhemmin olemme asettuneet uuteen kotiin. Oli itseasiassa todella mukavaa ja rentouttavaa saada ajatukset muutosta toisaalle, ja puuhastella hääjuttujen ja kauniiden asioiden parissa. 

Siitähän se ajatus lähti. Poikkean alkuperäisestä suunnitelmastani, ja teen Bonus- kattauksen, jonka ideana on uuden talomme ensimmäiset illallisjuhlat! Kattausta tehdessäni lasimme ja lautasemme olivat vielä muuttolaatikoissa. Olin onnekseni tilannut Dunilta kertakäyttöistä astiastoa, jota pääsin saman tien hyödyntämään. Olin tilannut heiltä myös pitkiä antiikkikynttilöitä ja pöytäkynttilöitä, joten niitäkään ei tarvinnut laatikoista kaivaa. Meillä oli lainassa Killianin sulhasmiehen järjestelmäkamera, jolla oli ilo kuvailla kattauskokeilujani. On ehkä pakko panostaa itsekin kunnon kameraan jossakin vaiheessa.



En ollut aivan varma, että miten nuo Dunin neliönmuotoiset muovilautaset juhlakäytössä toimisivat, mutta mielestäni ne näyttivät todella hyviltä! Ne olivat todella jämäkkää tekoa, ja niissä oli kaunis kiilto. Tykkäsin etenkin siitä, miten lautasliinat sopivat niin hyvin lautasten keskelle ilman taittelua, ja lautanen ikäänkuin kehystää liinan. Lautasen päälle valitsin Vallilan mallistoa olevan Vaakku- lautasliinan, ja lautasen alle asetin yksivärisen fuksian liinan tuomaan pöytään lisäväriä.



Nuo Diamond- muovilasit olivat todella laadukkaat ja elegantit ollakseen kertislaseja. Lasit olivatkin Killianin suosikkituote, sillä hän tykkäsi miten niiden muoto sai ne kimaltamaan. Killian ehdottikin, että tilaisimme ko laseja häiden iltapalapöytään. 






Emme ole vielä hankkineet liinoja pöytiin häitä varten, sillä etsiskelemme kohtuuhintaisia lakanoita, joita voisimme pöydissä liinoina käyttää. Olin kuitenkin avoin myös kertakäyttöisen pöytäliinan vaihtoehdolle ja siksi tilasin tummansinisen Dunicel- liinan kokeiluun. Liinasta pidin muuten, se oli vahvan ja laadukkaan oloinen. Hääkattausta ajatellen väri saisi olla aavistuksen verran tummempi. Tässä kattauksessa fuksian kanssa väri kuitenkin toimi hyvin! 





Käytin kattauksessa omia kuparisia kynttilänjalkoja ja Ikean aterimia. Pikkupullot ovat alun perin pitäneet sisällään kasvoöljyä, ja olen niiden tyhjennyttyä pessyt ja säilönyt ne vastaisuuden varalle. Pulloissa on kukkina vaaleanpunaisia/persikkaisia neilikoita, sekä Ikean reissulta mukaan tarttuneita muovikukkia, jotka eivät mielestäni näytä yhdessä aidon kukan kanssa lainkaan hassummilta! Kattaukseen saisi lisää näyttävyyttä jos laittaisi isompiin pulloihin lisää kukkia, esimerkiksi fuksianvärisiä ja valkoisia neilikoita tai ruusuja. 



Seuraavassa Häät-median/Dunin- haasteeseen liittyvässä postauksessa kokeilenkin sitten varsinaista hääkattausta!