perjantai 4. joulukuuta 2015

Rakkaudentäyteisiä muistoja 4 vuoden taipaleelta

Meidän seurustelun aloittamisesta tuli kuluneeksi eilen 4 vuotta. Näihin vuosiin on mahtunut paljon. Heittäydyn nyt vallan nostalgiseksi, ja kirjoittelen muutamia aivan suosikkimuistojani taipaleemme varrelta. 


Tapailuaikoina asuimme Irlannin maaseudulla. Minä asuin opiskelija- asuntolassa, ja K opiskelijakavereidensa kanssa vuokraamassa omakotitalossa. Koska olin opiskelijavaihdossa, tulin viettäneeksi paljon aikaa muiden vaihtareiden kanssa "kylillä". En tiedä mistä tämä tapa sai alkunsa, mutta yöllisten menojeni jälkeen suuntasin usein K:n talolle sen kummemmin hänelle ilmoittamatta. Aamuyöstä sitten heittelin kiviä ikkunaan kunnes hän päästi minut sisälle. K:n mielestä tämä oli kauhean romanttista. Itse nyt en välttämättä kuvailisi romanttiseksi sitä, kun humalainen, äänekäs suomalaisnainen heittelee peukalonkokoisia kiviä puolituntemattoman talon edessä kebabrulla kainalossa. Mutta makunsa kullakin ;)


Yksi lempipaikkojani Traleessa. Kuva: Oma.



Kyllä K:kin osasi nuo suunnittelemattomat tapaamiset. Asuin vaihtoaikanani kahdessa eri opiskelija-asunnossa, jossa ensimmäinen sijaitsi kaupungin/kylän keskustassa katutasossa. Muistan parit kerrat kun K koputteli yöllä ikkunaani, ja kömpi ikkunasta sisälle omien iltamenojensa jäljiltä. Toisinaan istuimme avoimen ikkunan karmilla ja tuijottelimme hiljentyneeseen kylään. 

Toinen asuntola, johon muutin vaihdon puolivälissä, sijaitsi vähän lähempänä K:n taloa. Välimatkaa oli noin reilu 4km, ja reitti välillämme oli perinteistä Irlantilaista peltomaisemaa, ja idyllisiä asuinalueita. Läntisessä Irlannissa satoi lähes päivittäin, ja muistoni ovat tulvillaan lukuisia litimärkiä kävelyitä kaatosateessa ja poikittaistuulessa toistemme luo kyläilemään. 



Keskustassa sijaitseva opiskelija-asuntola Traleessa. Vasemmanpuoleinen päätyikkuna oli minun :) Kuva: Oma.



K:n talo oli suoraan sanottuna ihan hirveä läävä. Tai talo oli varmaan ihan hieno, mutta voit varmaan vain kuvitella miten siististi 4 nuorta opiskelijapoikaa elävät. Kerran ollessani jostain syystä yksin talossa, sain tarpeekseni, ja siivosin koko paikan lattiasta kattoon. Muistan vieläkin poikien ilmeet kun he palasivat kotiin, ja minä luuttusin olohuoneen lattioita siivousvimma päällä. (En edes pidä siivoamisesta, mutta joku hulluus tuolloin iski.) 

Vaihtoaika loppui, ja oli tehtävä päätöksiä jatkosta. Päätimme muuttaa yhdessä kesäksi Dubliniin. Dublin on vuokrahinnoissa Helsingin tasossa, ehkä jopa kalliimpi. Ainut mihin meillä oli varaa, oli alle 20 neliön kellarikämppä, jonka ainoan ikkunan takana oli naapurin patio, ja betoniseinä. Meillä on kuitenkin tuosta asunnosta aivan parhaat muistot. 

Paras muisto taitaa kuitenkin olla se, kun koitti päivä jolloin K muutti pysyvästi Suomeen. K oli matkustanut aamusta saakka, ja lennnot olivat useita tunteja myöhässä myrskyn takia. Odottelin veljeni asunnolla Itä-Pasilassa yön pikkutunteina soittoa siitä, että onko kone laskeutunut turvallisesti perille. Vihdoin soitto tuli, ja K olikin jo taksissa matkalla. Muistan varmaan ikuisesti sen näyn, kun K laahusti matkalaukkuineen harmaan Itä-Pasilan pientä kujaa. Kohdallani hän pudotti matkalaukut ja nojautui rättiväsyneenä syliini. 

Silloin oli molemmilla aika huikeat fiilikset. Ei enää katkeilevia, rätiseviä Skype- puheluita, ja "nähdään xxx päivän päästä" -kommentteja. Saimme aloittaa yhteisen elämän. Perheesemme liittyi pian myös pieni kreikkainen Zina- (/Zintti) koira.

Huomenna lähdemme tosiaan viikonloppureissulle Helsinkiin juhlistamaan vuosipäivää. Pikku- Zintti pääsee kaason hellään huomaan hoitoon. Meille on luvassa irkku- musiikkia, ystävien ja veljeni tapaamista, muutamia hyviä oluita, ihanat hotellin puhtaat lakanat, ja valmiiksi katettu aamupala. Sunnuntaina palaamme Tampereelle, ja suuntaamme ystäväporukalla juhlistamaan itsenäisyyspäivää ravintolaruoalla. 

Ihanaa viikonloppua myös teille muille! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti