sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Hääpäivän aamu ja valmistautuminen

Viimeisestä kirjoituksesta on kulunut jo luvattoman kauan. Hääjärjestelyiden aikana kaikki sanoivat, että aika häihin hujahtaa nopeasti, mutta sanoisin, että tämä häiden jälkeinen arki on mennyt vielä hurjempaa vauhtia! Viimeksi kirjoitin hääviikosta ja häitä edeltävästä päivästä. Jäätiin niihin tunnelmiin, kun kömmin hotellissa petiin valmiina levollisiin yöuniin ja heräämään virkeänä hääpäivän aamuun. Toisin kuitenkin kävi.

En viitsi kirjoittaa tarkkaa sairaskertomusta, mutta häitä edeltävä yö sisälsi aika kivuliaita hetkiä ja vain pari tuntia unta. Aamulla soitin lääkäri-ystävälleni joka teki puhelinreseptin läheiseen apteekkiin, jotta saataisiin tämä morsian hääkuntoon! Vähäisistä unista ja vähän sellaisesta höperöstä olosta huolimatta, olin täysin valmis tulevaan päivään. Muistan ikuisesti sen hetken, kun avasin hotellihuoneen verhon aamutakissani, ja ulkona paistoi aurinko. Hymyilytti niin, että poskiin sattui. 

Suuntasin hotellin aamupalalle, jonne kaasot tulivat toivottelemaan hyvä huomenet myöskin ennen kuin he siirtyivät hotellihuoneeseen laittautumaan. Itse lähdin kävelemään vielä ihanan aamuhiljaista Hämeenkatua kohti kampaajaa. Auvoisen oloni rikkoi oivallus, että olin jättänyt paitsi hunnun hotellille, myös unohtanut ostaa morsiusharsoa, mitä oli tarkoitus kampaajalla laittaa hiuksin Etsystä tilaamani valmiin koristeen lisäksi. 

Olin vähän etuajassa ajanvarauksestani, joten ajattelin ehtiväni hyvin kipaista kukkia jostain. Kaikki kukkakaupat olivat kuitenkin vielä tuolloin aamutuimaan kiinni. Vaeltelin ympäri kaupunkia, kunnes viimein löysin keskustan ainokaisen auki olevan kukkakaupan, mutta heiltähän ei kyseisestä kukkaa sitten löytynytkään. Avulias myyjä keksi, että esillä olleessa valmiissa kimpussa oli sitä muutaman oksan verran. Sehän minulle riitti, ja sain kun sainkin haaveilemani hiuskukat.

Koreuksen Maaritin penkissä istuessani ehdin hyvin koota ajatukseni, juoda kupin kahvia ja valmistautua henkisesti tulevaan päivän. Olin käynyt Maaritilla koekampauksessa edeltävällä viikolla, ja sain olla kampauksen suhteen rauhallisen mielin. Joitain asioita korjailtiin koekampauksesta, ja hiukset kruunattiin hiuskoristeella ja vaivalla hankituilla kukilla. Morsiamen hovikuskiksi lupautunut kaasoni mies toi minulle vielä hotellille unohtuneen hunnun, joka kiinnitettiin jo valmiiksi.

Koreukselta huristeltiin Opuntiaan, josta olin tilannut hääkimppuni. En olisi ikinä uskonut voivani herkistyä "kukkapuskasta", mutta se, miten toiveitani kuunneltiin ja yksityiskohtiin kiinnitettiin huomiota, teki muhun valtavan suuren vaikutuksen. Hääkimppuni oli eläissäni kaunein näkemäni kimppu, ehdottomasti 10+/10! 

Kuva: Anni Maria Photography

Opuntian jälkeen suunnattiin sitten takaisin kohti hotellia. Välissä tehtiin pitstop Tullintorin apteekkiin, jonne viiletin arkivaatteissani huntu päässä. Apteekin naisia hymyilytti, mutta he iloisesti toivottelivat onnea matkaan ja ihanaa hääpäivää! Hotellille päästyäni kaasot jo odottelivatkin innokkaina erilasten herkkujen ja skumpan kanssa. 

Kuva Anni Maria Photography

Hetken ehdimme juoruilla ja nautiskella, kunnes meikkaaja Vilja Vuolle saapui laittamaan kasvoni juhlakuosiin. Viljankin kanssa oltiin testattu koemeikkiä jo edeltävällä viikolla. Olimme heti samoilla linjoilla meikin suhteen, ja tiesin, että siitä tulee juuri sellainen kuin haluankin. Ja niinhän siitä tuli. Lopputulos oli ihanan heleä ja luonnollinen.

Kuva Anni Maria Photography
Kuva Anni Maria Photography
Kuva Anni Maria Photography
Hääkengiksi valikoituivat nahkapohjaiset käsintehdyt tanssikengät, jotka löytyivät Etsystä
Kuva: Anni Maria Photography
Puku: Watters Rowena (Hääpukuliike Glamourista)
Kuva: Anni Maria Photography

Itselleni valmistautumisen odotetuin hetki oli se, kun sain vihdoin sujauttaa itseni hääpukuuni. Meinasi itku päästä. Kaasoilta pääsikin. Kun äiti saapui, saatiin itkeä taas vähän lisää. 

Kuva: Anni Maria Photography
Kuva: Anni Maria Photography
Kuva: Anni Maria Photography

Äiti siirtyi meikkaajan tuoliin puunattavaksi, ja kaasot ryhtyivät pikkuhiljaa valmistautua kirkolle lähtöön. Me jäimme äidin kanssa vielä hetkeksi hotellille kuvattavaksi ja jännittämään. Tällä välin vanhin veljeni ja isäni olivat koristelleet hääauton ja odottelivat minua ja äitiä hotellin aulassa. 

Kuva: Anni Maria Photography
Kuva: Anni Maria Photography
Kuva: Anni Maria Photography

Itse olin rento ja valmis tulevaan päivään, mutta herrojen keskuudessa aistin selvää jännitystä. Jännityksen syykin selvisi pian. Veljeni kertoi, että auton käynnistymisessä oli ollut "hieman" ongelmia, ja he eivät ole aivan varmoja, että tulisimmeko pääsemään kirkolle asti. Minua nauratti, että tämähän tästä vielä puuttuikin.

Kuva: Anni Maria Photography

Vähintäänkin mielenkiintoisesta matkasta kohti kirkkoa kerron sitten vihkimistä koskevassa postauksessa!

PS. Tänään on vuoden viimeinen päivä, ja vaikka mieli on haikea, olen täysin valmis pistämään vuoden 2017 pakettiin. En tiedä oliko välttämättä paras idea mahduttaa samaan vuoteen omakotitalon osto, remontti ja häät. Toisaalta takana on ehkä elämäni tunteikkain, tapahtumarikkain ja siten myös ikimuistoisin vuosi. 

Tervetuloa vuosi 2018, meillä on sinullekkin suuria suunnitelmia!


1 kommentti: